keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Vihdoin!













Maaka

torstai 20. heinäkuuta 2017

Jalat jäässä heinäkuussa





Meidän pihassa kukinnat on sellaisen 11/2-2 viikkoa viime vuotta jäljessä.
Ihmekös tuo kun mittari näyttää +12
ja paljaat varpaat jäätyvät tuvan ympäri kulkiessa.









Laitettiin allas muutaman vuoden tauon jälkeen,
ei nyt oo tarjennut reissata eikä rannalla käydä,
mutta omasta saunasta päin lapset on polskineet ahkeraa.




Tien varren tarhaa alku kesästä 
muokkailin. Homma vain on tyssännyt hetkeksi.
 Aina talven mittaan kellastuvan sammalleimut pois ja 
kiviä tilalle. Niitä pitäis vain hommata jostain lisää.



Jotain pois ja paikkojen vaihtoa
sekä muutama tuija ryhtiä tuomaan.


Ens viikoksi luvattiin vaihteeksi hellettä,
uskoiskohan tuota..?
Tietty vois yrittää nyt viileällä kitkeä ja viimeistellä pihaa
niin vois sitten hyvillä mielin liesuta lämpöisten tultua...
Pitäis vaan oppia enemmän nauttimaan omasta pihasta

Maaka

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Operaatio Joulun Lapsi...

Tänä vuonna muistin kerrankin ajoissa
ja hyödyntelen alennusmyyntejä.
Muistuttelenpa samalla sinuakin.



Olisko antaa vinkkiä
edullisista, kestävistä ja hauskoista lahjaideoita?



Kesäleluja on nyt alennuksessa
ja niistä löytyy kivoja juttuja edullisesti.
Eikä osaa pakosti talvella ole edes tarjolla.
Steffin hinnaksi jäi 3€


En todellakaan mikään mainitsemisen arvoinen
pakettien tekijä ole :D,
mutta kyllä tähän jää koukkuun ja ajattelen että pienistä puroista
nämäkin lahjat kertyvät.
Niitä on mukava kerätä.
Mitään suuria en voi tehdä näitten lasten hyväksi,
mutta edes yhtä ilahduttaa ja rukouksin rakastaa.

Maaka

Lisäys



perjantai 7. heinäkuuta 2017

Arvokas



Ajelin lasten kanssa viime torstaina viikonlopuksi
Kesäjuhlille Tampereelle.
Niin vain selvisin vaunu perässä sinne ja kotio.
(Isännys oli töissä)
Tokikin majoituimme vävyn reissutyömaamökin pihaan
joten nuorimies peruuttelemaan vaunun paikoilleen ja veivaili tassut tulles ja lähtiessä.



Juhlat olivat Hangosta, Santalasta syksyllä Tampereelle 
siirtyneen teologisen opiston 
Teopoliksen pihapiirissä.
Suomi 100 teeman innoittamana  vanhanajan telttajuhlat.


Kesäjuhlien teemana oli
 Arvokas
Miten me ihmiset sukupuoleen, ikään,
alkuperään, terveyteen, uskontoon jne
Ollaan yhtä ja todellaarvokkaita Jumalalle.
Ja miten Jumalan valtakunta on kaikista arvokkaina 
ja tavoiteltavia asia maailmassa.


Lapsille eri ikäluokissa ja meille aikuisille löytyi 
perjantaista sunnuntaihin.
Lauantaina iltapäivällä kävimme välillä kävellen pikkukakkosen puistossa 
ja hampurilaisella keskustassa.
Muuten viihdyimme tiiviisti juhlilla :)


Tuo aihe "arvokas"
on pyörinyt jo jonkin aikaa omassa mielessä.
Tai pikemmin sen vastakohta, sillä olen kokenut arvottomuutta.
Se on jännä, kun elämässä on vaiheita kun
toisen ihmisen rohkaisu ja arvostus valuu kuin vesi hanhen selästä.
Ei tunnu eikä kosketa eikä tartu mitenkään.
Ja samaan aikaan... sellaiset ikävimmät, ihan vain ajattelemattomatkin lausahdukset
uppoavat kuin samainen vesi öljyyn.


Olen koittanut työstää sitä ajattelemalla kuinka 
käsittämättömän tärkeä
ja arvokas joku toinen on 
lahjoineen,  vahvuuksineen, vajavuuksineen,
Luojan luoma ja hänelle mittaamattoman rakas ja arvokas.
Ja että me kaikki ollaan saman arvoisia, minäkin.


Oon ollut viime aikoina hyvinkin leipääntynyt arjenpyörittämiseen,
turhuuksien turhuutta kaikki vain on,
ja niin kovin katoavaista 
siivous, ruoka jne
Pettynyt haaveisiin ja unelmiini, jotka eivät ole toteutuneet,
olen kokenut tuottaneen pettymyksen Jumalallekin,
koska en ole pystynyt HALUAMALLANI tavalla Häntä palvelemaan.

Yhtenä päivänä pyykkiä lajitellessani ja koneeseen laittaessani,
(se puuha ja asento, polvilla lattialla likapyykki ympärillä,
on muuten jostain syystä ajattele-ja purkautumispisteeni!?!)
ymmärsin, että tähän Jeesus on mun asettanut,
tämä on tärkeää, ei mun tarvitse ja kuulukkaa olla missään muualla.
Ja että kukaan toinen ei voi saada mua sanoillaan ja teoillaan
tuntemaan arkeni arvokkaaksi,
vain minä itse.
Mun täytyy itse alkaa arvostaa ja rakastaa tekemisiäni.
Sanoisinko jollekulle toiselle samassa tilanteessa että
tehtäväsi, osasi ei ole tärkeä? 
En tietenkään.
Miksi sitten olen painanut itseäni alaspäin....?

Tuskin tämä elämänvaihe kuitenkaan turha tai väärä on ollut, on.
Elämän koulua, jonka tämän kurssin toivon vihdoin läpäiseväni
.... hitaasti, kamppaillen, mutta suunta ylöspäin
kohti uuden kurssin haasteita.



Ymmärsinköhän kukaan noista mun ajatuksista kirjoituksista 
yhtään mitään...joten kiteytettynä, miksi sen kirjoitin on:

Tiedäthän, 
että Jeesus tahtoo sanoa Sinulle:
"Olet arvokas minun silmissäni."
Jes 43:4


Maaka


lauantai 24. kesäkuuta 2017

Keskikesän juhlaa


Ens kertaa 2kymmeneen vuoteen tein raparperipiirakkaa.


Oli hyvän tuntuinen ohje.
Piimää ei ollut, joten korvasin sen rahkalla ja tilkalla maitoa.
Päällisrahkaan laitoin kanelia mausteeksi.

Maisemakahvilan raparperipiirakka


Tauolle oli syynsä..
Ei oltu edelleenkään raparperin ystäviä,
mutta ehkä koitan ohjetta toiste jollain muulla.

Toki hyväähän se oli lämpimänä
ja syötyäni tuli,


varsinkin kun lurautti "vähän" vanilijakastiketta päälle... 


Juhannuksessa ja joulussa on meillä samat raamit:


Yhdessä oloa työt ja pitäishommat unohtaen,
saunomista,
ruuat ostettuna ja suunniteltuna useammaksi päiväksi.


Lautapelien sijaan pihapelit vedetään esille.
Ulkoillaan, pelaillaan, pyöräillään...
Käytiin porukalla mekkaloimas, pelaamas miniareenalla jalkkistakin.



Tänä kesä nyt vasta juhannuksena katettiin ekaa kertaa
verannanpöytä ja aloitettiin kotona ulkoruokintakausi.
Ja itseasiassa sunnuntaina laitetaan kinkku uuniin
tai jos vilpoista on niin lämmitetään takka ja laitetaan sinne 😄


Hyvää juhannusta!

Maaka

torstai 22. kesäkuuta 2017

Pikkupoikien kanssa reissussa


Viime viikonloppuna isommilla lapsilla oli sovittuna
mukavia yökyläilijä ja menoja,
joten päätimme ottaa tilaisuudesta vaarin ja tehdä jotain ihan vaan pikkupoikien kanssa.
Olihan se ajatuksena outo,
mutta kyllä se sitten ihan kivasti meni...
Isommilla on omat kivat menonsa,
 eivätkä jää paitsi vaikka eivät ole mukanamme.


Pori, Kirjurinluoto,
Pelle Hermannin maa ja liikennepuisto Vinkkari
oli ensimmäinen kohteemme



Leikkimistä, piknikiä sekä 
lintujen ja vuohien ihailua.



Matka jatkui Turkua kohti.
Ikeassa pysähdyttiin syömään ja verannalla uudet verhot.

Vaunu jäi tällä kertaa kotiin 
sen sijaan haimme tässä välissä jo laivaliput jotta voimme 
kulutella aikaa illan päätteeksi kauemman muualla kuin terminaalissa.


Lämmin sää oli houkutellut paljon väkeä Kupittaan seikkailupuistoon,
mutta löydettiin se parkkipaikka kuitenkin.
Siitä on muutama vuosi kun olen paikkaan tutustunut,
etten enää muistanut että uikkaritkin olisi voinut ottaa mukaan.
Suihkulähdeleikit jäi nyt väliin, mutta varpaita vähän edes lioteltiin.



Liikennepuistokin sieltä löytyi, siihen aikaan illasta ihan vaan 
omatoimikäytössä.
Katoinkin nyt että kyllä sielläkin päivällä autoja olisi, vuokrattavana.


Ei varmaan olisi kyllä vuokrattujen,
viikolla oltiin omassa liikennepuistossa
ja aamupäivällä oli ajeltu.
Porissa oli ihan kätevä vuorolappusysteemi.
Ajovuoro vaihtui 30min välein ja sai hakea lapun ja odotus ajan
leikkiä leikkipuistossa. 


Sunnuntaiaamulla polkuautoilua sai kokeilla
Gracen laivakannella. 


Kesällä konferenssitilat ovat myös leikkikäytössä joten touhua riitti.


Mukava oli tehdä reissu vain pikkupoikien kanssakin.
Pienempi budjetti tietenkin, 
vähemmän vahtimista, kummankin tarvi seurata vain yhtä tenavaa,
eikä suorittaa laskusuoritusta koko ajan.
Kun yhden kanssa lähti esim käymään vessassa 
ei tarvinnut tiedottaa toisille lapsille mihin menee tai
 paimentaa heitä samaan tilaan iskän kanssa
hätäisen hermostuessa jo odottaessaan :D
Tietenkin puolustelin omaatuntoani reissumme suhteen,
että vaikka tytöt olisivat mielellään matkaan tulleet olisivat monesti 
jo pitkästyneetkin matkassa.
Irtipäästämisen opettelua.
Hyvä, aurinkoinen viikonloppu oli meillä 
kaikilla yhdeksällä missä olimmekin :)

Kesän loput reissut tehdään kuitenkin
7-9/10 hengen voimin ❤️

Maaka