lauantai 18. maaliskuuta 2017

Esikko maailmalle


Jälleen kerran saattoi todeta
että sille on tarkoituksensa
miksi teinit ovat niin ärsyttäviä,
että mielessään puhisee:
"Muuttais jo pois kotoa!"



"Se on niinkuin pehmeä lasku?"
Joku meinas kun kuuli että Esikko lähtee 6 viikoksi työssäoppimisen.
No aika on kyllä lyhyt, 
mutta kun suuntana oli Etelä-Italia ja Nicotera,
Ei se kovin pehmeältä laskusta tuntunut kun lähdön hetki koitti.


Amiksen ja sisustuslinjan kauttakin pääsee näkemään maailmaa.
Luokkakaverin kanssa hakemusta sisään.
Kansainvälisen vaihdon kautta stipendi, jolla sai hankittua
matkat, asunnon ja vielä hieman rahaa elämiseenkin.
"Onhan se mahdollisuus jota emme kykene sulle ikinä tarjoamaan,"
rohkaisimme, yllyttimme?
ja rukoilemme johdatusta oven avautua tai sulkeutua.



Ensimmäiset päivät ja viikko oli hankalaa ja raskasta
"Ei olisi saanut antaa sun yllyttää mua tähän!"
Onneksi on WA minkä kauttaviestiä ja soittaa ja purkaa tuntojaan.
Kuuntelin, rohkaisin ja rukoilin 
ristiriitaisena ja avuttomana itsekin.
Maitojunalla paluuta ei kuitenkaan pitänyt vaihtoehtona.
Se että sai rauhassa ja luvan kanssa purkaa tuntojaan 
auttoi kun kaikki oli outoa ja uutta.


Kolme viikkoa on nyt takana pikkuisessa kaupungissa
vuorenrinteellä meren rannalla.
Elo ja olo on löytänyt pikkuhiljaa rytminsä.


Kivipölyn lakaisua, verkkoaidan sitomista,
mutta myös tasoittamista ja maalaamista....
Mitä nyt remppa ja rakennustyömaalta löytyy.



Mitään englannin kielen taitureita ei kumpikaan tytöistä ole,
Eikä pomokaan, työkavereista puhumattakaan
Mutta onneksi toimisto ja yhdyshenkilö ovat lähellä.


Vastuu, jaettuna, omasta asunnosta, viihtyvyydestä,
pyykin pesusta joka päiväiseen ruuanlaittoon jne
sekä monista eteentulevista asioista ja ongelmista,
 tervettä ja tervetullutta kasvamista
ja varmasti Esikko itsekin voi todeta reissun jälkeen itsestään:


Olet rohkeampi kuin uskot,
Vahvempi kuin luulet
Ja älykkäämpi kuin tiedät.
Risto Reipas


Viikonloppuina ovat päiväseltään tutustuneet lähiseudun junalla matkustaen.
Tropeasta saimme nähtäväksi upeita rantakuvia.


Ja tänään suuntasivat toistamiseen aamutuimaan
Reggio di Calabriaan,
shoppailemaan, 
Nikoterasta ei kuulemma juuri pientä kulmakauppaa kummempaa löydy,
ja muutenkin tutkimus retkelle.


Ens viikon loppuun ovat suunnitelleet ja varanneet Rooman reissun
Sitä ei kaiketi voisi olla tekemättäkään,
jättää mahdollisuutta käyttämättä
helposti ja edullisesti kun nyt on mahdollista.
Venetsia on harmi kyllä liian pitkän matkan päässä.


Etelä-Italian tai ainakin Nicoteran
ankeammat, kauniimmat ja idyllisimmät puolet 
jonkin verran ainakin aukeavat kuuden viikon aikana.
Kaverin työkengätkin pöllittiin rapuilta.



Lämpimämpiä säitä ja uimareissulle
toivon heille loppuviikoiksi.
Onneksi viikonloppuina on ollut hieman paremmat sää retkeillä,
vaikka arkena onkin satanut, ollut harmaata ja koleaa.



Ja kyllä se ikävä alun kannustamisen ja jännittämisen jälkeen on alkanut täällä 
kotonakin kalvamaan. Puoliväli saavutettu, 
loppuun ei enää mahdukaan kuin 10 työpäivää.


Maaka












torstai 23. helmikuuta 2017

50centin tuoli

Tämä tuoli kuuluu viime keväiseen
kirpparikärrylliseemme.
Vanhaa asuinkäytössä ollutta vanhaa koulua tyhjättiin,
tarjoa ja vie pois mentaliteetilla.
Nämä pöydät ja tuoli olenkin jo ennemmin esitellyt.
Joku pöytä ja lipasto odottaa esittelyynkin vielä 😃
Joitain astioita lähti myös matkaan ja käyttöön.
Onneksi vävyn alku sattui paikalle peräkärryyn kanssa!
Ei me nyt muuten mutta Esikolle entisöimis töitä kouluun...

Olimmekohan pakanneet jo tavaramme 
ja teimme vielä viimeisen kierroksen 
kovasti tunnin aikana tyhjentyneessä koulussa.

Yhdessä huoneessa oli kirjoja laatikoissa
penkkien ja pulpettien päällä.

Jonkun laatikon alla oli käsinojallinen tuoli.
"Sopiiko tuo sen toisen kaveriksi?" ehdotin.
"Ei.se on aivan kauhia!"
"Jos (sä) verhoilis iloisen kuosisella kankaalla?"
"Ei. Se on liian ruma!"
No olihan se ei mikään siromalliltaan
ja mustanruskea vinoraitaplyyshi pinnassa.

Käteistä oli enää yks isompi seteli eikä sitä viittinyt rikkoa,
mutta vävynalku tuli taas apuihin,
hänellä oli 50centiä.
Ainahan sitä voi tarjota?!?
Ja kaupat tuli.

Jossain kohtaa kesää revin ällöt kankaat ja pehmusteet pois.
Ja tammikuussa Esikko vei tuolin kouluun.
Koska selkänojan kangasta ei niin helpolla vaihdakkaan kuin istuinta
päätin että tässä kohtaa puuvillakangasta sijaan 
valkoinen keinonahka olosi helpommin puhtaana pidettävä.
Valkoiseksi maalailun sijaista runkokin voisi jäädä entiselleen.




Ja tämmönen tuoli sieltä kotiutui:
Takaosaan oli tullut lisäksi lverhoiltulevy "koristenauloineen"
ja käsinojien tikkuisia kulumia tytär oli hionut ja lakannut sileiksi.




Paria tuoleista ei tullut, mutta järjestyskin oli jo eri
ja nyt siirsin penkin peilin edestä olkkariin 
Ja uuden tuolin eteisaulaan senkin kaveriksi.


Jonkun euron verhoiluvärkit toivat lisä hintaan,
mutta noi periaattees ei hullumpi 50centin tuoliksi?

Neidistä on tullut kätevä verhoilija,
omituisen muotoiset jakkarat ja 
mönkänpenkit ovat saaneet uudet nahat kauniisti pintaansa.
Harmi että koulu loppuun kohta...
tv-huoneen sohvat olis saanut verhoilla uudelleen.
Huomenna hänellä alkaa 6vkon työssäoppimisen jakso,
mutta siitä joudunkin tekemään mietteineni ihan oman postauksen...

Maaka


maanantai 20. helmikuuta 2017

Trikoita ja vanhoja lakanoita


Samoilla puilla jatkoin perään toisenkin maton.
Tämä on jo sitten ainakin puoliksi räsymatto.
Samoja trikookuteita sekä lisäksi vanhoista lakanoista repimiäni kuteita.
Valkoisia lakanoita ja mudanruskeiksi pesukoneessa värjäämiäni lakanoita.


Koitin sekoittaa lakanaa ja joustavaa trikoota tasaisesti.
Ja eri värejä samaten.


Puolesta välistä tämä onkin peilikuva. 
Näppäilin tehdessäni kuvia, joten toinen puoliska olikin nopea tehdä kun
enää ei tarvinnut/saanut suunnitella kuvioita ja raitoja.



Hauskan monipuolisia kuvioita kahdella polkusellakin vain saa. :)


En tykkää hapsuista, 
joten sidoin päät lopuksi tommoseksi punokseksi(?)
Jonkin verran lakanan lankoja saisi vielä siistiä.


Matto löysi paikkansa ruokapöydän vierestä 
ympäri pyörähtäneessä olkkariruokatila järjestyksestä.


Huomenna viimeistään taas räsymattoa paukuttamaan,
välitöinä jatkan samoilla puilla leikkimökkiin pikkumaata,
odotellessani pääsyä varsinaiseen haaveeseeni:
Ruusukassidos luonnonvalkoisella loimella :)

Maaka

lauantai 18. helmikuuta 2017

Eka mattoni


Nyt on ekan matot pois puista
ja päät solmittuna!


Kun aloitin piirissä oli vapaana kangaspuut,
 joissa oli musta loimi ripsisidoksella.

Ei mitään vaikeaa vaan vain kaksi polkasta, 
joita sitten painelin vuoron perään.
Peruspalttinasn poiketen ripsissä nousee yhden
 sijasta kaks vierekkäistä loimilankaa.
Ja sen takiakuteen menee enemmän lomittain joten
kahta kudetta vuoron perään käyttämällä tulee tommonen pystyraita.
:D :D juu en todellakaan osaa sanasto..
Ainakaan vielä!


Ekaks otin työn alle pienemmän maton
ja vaunuun sellainen tarvittiin.
Simppelisti mustaa ja valkoista trikookudetta,
hieman eri vahvuista.
Raidat tädiltä saatua vedenvihreää.
Pesin kuteet ensin joten toivottavasti ei enää väriä irtoa.


Valmiin maton koko 84x120
Just en toki oo mitannut että onkohan mennyt vie kasaan.
Ennen kuin sidoin päät kävimme sovittamassa paikoilleen, 
mutta ei tarvinnut purkaa, just passeli :)

Mummut olivat hieman sitä mieltä, 
että reunat olisin saanut vetää kireämmälle,
mutta itte olen ihan tyytyväinen.
Halusin maton olevan noin leveä ja 
sain ainakin tasaisesti samanlaisen pehmoisen reuna pomppulinnassa.
Ja ennen kaikkea ei omaan silmään 
pomppaa mutkitteleva tuo reuna.


Ei muuta kuin:
Kohti kesää ja uusia caravanseikkailuja! :D

Maaka


torstai 16. helmikuuta 2017

Lomalla!

Matkakuvat ovat tallessa kameran muistikortilla
ja neidin kännykässä eikä kukaan ehdi jaksa siirrellä niitä,
joten vältytte pitkiltä matka kertomuksista
ja kuvista upeista paikoista ja maisemista, 
jotka eivät näytä kuvissa yhtään miltään! :D

Mutta muutaman kännykällä fbhin jaetun kuvan keran 
matkatunnelmia.




Tärkeimmän matkasta voin kertoa ilman kuviakin:
Mä olin niin Lomalla! 😄

Ilmat olivat alkuun aika kylmätkin,
mutta se ei todellakaan haitannut meitä.
Me oltiin tälläsellä pakettimatkalla
Paljon nähtävää ja kuultavaa,
mutta myös kaks "vapaapäivää"
jolloin ehti hyvin tutustua alueeseen omatoimisesti.

Kävellä rannalla keräillä ihania sileitä kiviä 
sekä simpukoita, jotka ikuistettiin matkamuistoksi vain kuvan keran.

Esikko oli parasta mahdollista matkaseuraa
ja kun pikkuväki oli kotona parhaassa mahdollisessa "seurassa",
iskän kanssa, ei tarvinnut miettiä kuinka siellä pärjätään
eikä murehtia että lapseni ovat jonkun muun "vaivoina".


Upeaa oli kun sain vain kierrellä ja ihmetellä,
rentoutua.
Antiikin Salamissessa käydessä kuvailin aivan onnessa 
mosaikkilattioita :D 



Vierailu Bellapaisen pienessä vuoristokylässä
ja luostarissa oli mieleenpainuvimpia hetkiä.
Istuimme puiston penkillä:
Aurinko lämmitti, varpuset sirkuttivat,
kahvilasta kantautuvat äänet, suloisen verkkainen tunnelma.
Sieltä on Lawrence Durrellin  tree of idleness
Joutilaisuuden puu.
Ymmärrän hyvin miksi...



Kyrenian, Girnen, vanha satama linnoineen oli 
viimeisen retkipäivämme kohde.
Viimeisenä lomapäivänä
harrastimme " omatoimimatkailua",
hotellin sateliittibussilla keskustaan ja takaisin 😂, 
ja kävimme päätien ja rantakatujen puodeissa tekemässä 
viimeiset tuliaisostokset.



Viimeiseen iltaan se jäi, mutta kävimme kuin kävimmekin
uimassa Välimeressä.
Päälle vielä käynti kylpyläosaston suomalaisessa saunassa 😉

Loma tuli tarpeeseen ja täytti tehtävänsä,
täydellinen arjen ja rutiinien katkaisu.
Viime viikko meni hieman takellellen, mutta nyt on päästy 
taas uudella puhdilla 
arjen askareisiin ja touhuihin kiinni.

Vitsailemme että reissu oli meidän häämatkamme, 
jonne Isännystä vain ei huolittu mukaan. 😂
Vaan hyvä erilainen viikko meillä kummallakin oli tahoillamme
Ja sanonta: Mikä ei tapa niin vahvistaa.
piti ainakin tässä kohtaa paikkansa.
En osannut itse ajatellakaan että lomamatka voisi olla niin
täydellisesti minuun uppoava rakkauden lahja,
rakkauden osoitus.
Tyytyväisin ja kiitollisin mielin vietimme eilen 20v hääpäiväämme
oman plutunasakkimma kanssa kotona
Kotoisilla hamppareilla ja kaupan pullilla herkutellen.
Ruusutkin tuntuivat aivan poikkeuksellisen suloisilta...

Maaka



tiistai 24. tammikuuta 2017

Tänä vuonna....

,


Vuoden vaihtuessa hätkähdin huomaamaan että
tänä vuonna 
täytä 4 ja 0.
Oon jo muutaman vuoden lukua pyöritellyt
ja mulla on ollut suunnitelmia ja haaveita mitä ja millainen 
olen sitten kuin täytän 40v!



Ajattelin että sitten ole
The Aikuinen Nainen
( se josta Paulakin laulaa, paitsi en laulusta muuta muistakkaan :D)
Tiedän mistä olen tulossa ja varsinkin minne menossa.
Itsetietoinen, -varma, itsestään huolehtiva, kaikki hallinnassa...

No sanotaanko näin, että ihan ei vielä tuohon ole päästy! 😉
Mutta onneksi syksyyn on vielä matkaa...
Jos ei muuta niin realisoida mietteitään
ja hyväksyä keskeneräisyytensä?




Tänä vuonna 
meillä on 20v hääpäivä.
Häämatkaa emme taida vieläkään tehdä,
mutta ikään kuin häälahjaksi sain 
viikon reissun Esikon kanssa Kyprokselle.
M otti lomaa ja on kotimiehenä viiden nuorimmaisen kanssa.


Varmasti viikko on meille kaikille silmiä avaava kokemus
ja ehdottomasti tervetullutta vaihtelua.


Pääsen mukavuus rajojeni ulkopuolelle
kun en ole voinutkaan suunnitella viikon ohjelmaa a, b ja c
suunnitelmineen reissunsuhteen.
Pakettimatka, hotellien vaihtoja ja ne selviää paikan päällä
samoin tarkempi ohjelma... 
Googlettamallakasn ei kauheesti tietoa löydy.
En nyt sanoisi että kontrollifriikin unelma,
varsinkin kun rahasta pitää olla tarkkana,
hutituhlailuihin ei olisi varaa.

Sikäli tämä auttanee mun aikuinennainen-suunnitelmiin.
Huonona päättäjänä jouduinkin tekemään päätöksiä yksin ilman puolison tukea
ja vastuun siirtämistä hänelle.
Ihan itse pitää kantaa vastuu huonosta päätöksestä,
enkä voi miestä syyttää! ;D
Ei se ihan noi traumaattista ehkä aivan ole,
mutta ei niin pientä pilaa ettei totta toinen puoli!


Nämä muutamat aurinkoiset päivät ovat
 saaneet muistamaan mitä rakastan talvessa
ja parhaat talvipäivät on edessä!

Sunnuntaina lähdemme matkaan ja 
maanantaina sitten toivottavasti saa tuntea 
kunnon keväisiä ja aurinkoisia päiviä...
Eihän niitä taas edes muista millaisia ne on 
eikä aurinkoenergian voimaa?



Mun edellisestä etelänreissusta on ~25vuotta,
Joten hieman jänskättääkin,
varsinkin ne laskut, joita mennessä kertyy jo kolme.
Mun korvat kun menee lukkoon jo vähän isommassa alamäessä.
Mukavuusrajojen ulkopuolelle siinäkin :D


Katsotaan saanko kameralta, neitiä kännystä kuvia iPadille asti
niin että voin hehkuttaa teillekin uusia maisemia.
Fb ainakin ehkä tunnelmakuvia suoraa reissusta.

Ainakin yritämme pakata seikkailumieltä matkaan 
Ja nautti äiti-tytär laatuajasta.

Maaka





torstai 5. tammikuuta 2017

Kohti loppiaista


Viime vuoden puolella alkanut flunssa on ainakin tauolla 
tai sitten poistunut talosta kokonaan.
Pikkuväki ja isännys potivat sitä pahiten.
Mutta niin vain saatiin uusivuosi juhlittua
ja jos uusia tapauksia ei ilmene huomenna juhlitaan 6v synttäreitä.



Kuumeiset potilaat ja paukkupakkaset ovat lisänneet 
 lomatunnelmaa, kiireettömyyttä, köllöttelyä ja sylittelyä.



ja silittelyä.





Meillä juhlitaan joulua loppuun eli loppiaiseen asti.
Viimeistään maanantaina kun lapset suuntaavat kouluun saa
kuusi lähteä pihalle ja tontut varastoon.


Punaiset katoaa, 
mutta valkoinen, valot ja havut jäävät koristamaan ja juhlistamaan talvea.



Hyvää loppiaista!

Maaka