torstai 23. marraskuuta 2017

Poro lahjarekineen




Tigerista ostamani poro, mikä lie,
oli just passeli kokoinen viime vuonna askartelemani
mökin edustalle.
Kelkan, tai kaiketi se muuttui lähes reeksi,
kyytiin paketoin parit paketit.



Kuusen juurella suojassa mökki könöttää.

Koulun työsalin roskiksesta dyykkasin yhden kaverin kanssa,
6 kpl viirilaatikoita, luvan saatuamme jaoimme ne keskenämme.
Koulun viirin tilalle ensimmäiseen ompelin 
rouhean Suomen lipun 100v kunniaksi.
Yhden lipun A5v halusi huoneeseensa.



Kranssipaja täksi jouluksi on myös käynnnistynyt 





Maaka

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Lasten kanssa Caribialla

Taas se muutama viikko sitten iski; tarve vaihtaa maisemaa. 
Syysloma kun meni kotosalla, pakko oli päästä jonnekin ja 
tietty loma-ajan ulkopuolella ja arkena on edullisempaa.
Ulkomaille asti emme todellakaan lähtenee
vain varasin tutustumisloman ke-pe
Holiday club Caribialle Turkuun, "Posankka-kylpylään".



Me ollaan siellä oltu joku kerta kylpyläkäynnillä
 ja kolme vuotta sitten yötä Sokoshotellin lahjakortilla.
Viiden nuorimmaisen kanssa lähdimme matkaan, joten kaksi huonetta oli varattava.
Huoneiden välillä oli väliovi ja
se on kyllä kätevää, varsinkin kun vaatteet oli yhdes kapsäkis.
Edellis kerralta jäi mielikuva että huone on aika pieni,
ja niin oli tämäkin.
( varsinkin kun reissun päälle sinne ryntää 
seitsemän vauhkoontuneen villihevosen lauma: 
 tutkii paikkoja, poukkoilee huoneesta toiseen, 
välillä tungetaan samaan huoneeseen, vähän nahistellaan, 
levitellen tavaroita, penkoen matkalaukkuja, 
riisuen ja valmistautuen kylpylään menoon! 😅) 
Huoneissa me ei juuri aikaa vietetty,
mutta ihan riittävän kokoisilta ne sitten loppuajan tuntuivat, 
kun kylpylästä palasimme, varsinkin kun uskallauduimme
puhtaille, leveille sängyillekin.
Varsinkin lastenohjelmia oli kiva katsella vierivieres tyynykasaan nojaillen.

Nämä huoneet oli kyllä (omistajavaihdoksen myötä?) 
remontoitu ja olivat huomattavasti viihtyisämpi ja valoisempia kuin muistin.


Kylpyläänhän me vesipetojemme toimme.
Mä tykkään kylpylän ilmeestä,
suihkutilojen laatoitukset tuovat eron perusuimahalliin.
Höyrysaunassa on selvästi kerrottu, että on yhteiskäytössä ja
siellä pitää olla uikkarit tai pyyhe päällä, joten
perheen yhteinen saunakäyntikin onnistuu.



Eritasoilla olevat altaat tuovat mukavaa tunnelmaa 
ja toisensa on helpompi löytää! 


Kapteeni Koukun laiva oli iltavalaistuksessa lasten mieleen liian jännittävä
päinsä tehtävään tutkimusretkeen, 
mutta seuraavan päivän aamuauringossasitä oli mukava tutkia 
ja löytyi kajuutasta aarrearkkukin.

Kaikki kolme liukumäkeä olivat lasten mieleen
eikä äitiä ja iskääkään juuri joutunut pyytelemään kaveriksi...
tulivat ihan omaehtoisesti!



Altaista mieluisin meille oli ulkoallas,
lämmin vesi, virtaus "luolassa" ja
Tenavat kävivät välillä pulahtamas kylmäsaltaas. Hyrr



Meidän aikuisten odottama juttu on tietysti 
aamupalapöytä.
Sen monipuolisuutta me hyödynnettiin
hieman vaih-te-le-vas-ti, 
mutta pääasia että nälkä lähti kaikilta.


Torstaina aamupala jälkeen jaksoi hyvin kylpeä useamman tunnin. 
Välillä kävimme ulkoilemassa,
ottamassa selfieitä Posankan kanssa 😄
Sitten taas kylpylään, minkä puolella ostimme
Hesestä syötävää.

Illalla menimme alakerran  Classic pizza restauranttiin pitsalle.
Pitkään aikaan ei olla oltukaan noutopöytää kummemmin 
ulkona syömässä, joten varoittelin pikkuväkeä, että ruoka ei ole täällä heti valmiina,
vaan täytyy odottaa että se pitsat valmistetaan.
"Keskustelua" ylläpitämällä sainkin pikkupojatkin 
pysymään aika kauniisti pöydässä ( toki luulis päivänkin vieneen mehut)
ja rauhallisena iltana pitsat tulivatkin yllättävän nopeaa.


A5v ,joka oli kätevänpätevänä valinnut pitsaansa täytteet,
totesi pitsat nähtyään, suostumatta edes maistamaan, ettei hän tykkääkään pitsasta.
Matkaeväitä löytyi onneksi vielä huoneesta.


Isommat testasivat huoneiden kylpyammeet ke-iltana
Ja to illalla sitten loputkin. Vaahtokylvystä lämpimässä vedessä nautittiin
 kylpykaverin kanssa niin että lattiakin peittyi vaahtoon. 
Oli se aamuksi onneksi haihtunut pois. 😅


Jos reissua ei olisi etukäteen maksettu, olisin sen varmaan
paripäivää ennemmin perunut, sillä suorittamiset:
myyjäiset ja kotipuuhat painoivat päälle.
Mutta onneksi niin ei voinut tehdä, sillä hyvä oli arki katkaista
ja yhdessä olla, parhaassa seurassa, oman perheen kanssa.
Vedessä lilluessa on helppo roikkua vanhempien tai sisarusten kaulassa...niskassa
nauttien läheisyydestä. Selittää juttujaan. Kukaan ei räplää kännykkää.
Oikein sitä Laatuaikaa yhdessä arjenaskareet unohtaen ja nollaten.

Voimia sinunkin alkavaan viikkoosi

Maaka




Yhteistyöpostaus






keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Mä kanssa paimenten





Mä kanssa paimenten 
käyn seimen äärehen, 
käyn lasta katsomaan, 
mä olkivuoteessaan, 
mun tähteni syntyi Hän tänne.

Mä kanssa enkelten 
nyt laulan kiitoksen, 
kun Herra armossaan 
tuo rauhan maailmaan, 
myös mulle Hän rauhansa antoi. 











Meillä ei juuri tuvassa joulutunnelma lisäänny,
mutta mielessä ja puuhissa kylläkin
joulumyyjäisvalmistelujen myötä.

Tähän seimiaiheeseen jäin kiinni viime vuonna 
ja olen siihen edelleen aivan rakastunut.
Tontut olisivat myyvempiä, mutta näitä haluan tehdä.
Noitten kolmiovinen alkuperäinen idea oli sellainen kuusijuttu,
mutta tämmönen idea niistä jalostui.
Meillä Suomessa, kristitty maa vaikka olemmekin,
ei seimi asetelmia juuri ole tarjolla,
sillä ilmeisesti ei juuri kysyntääkään ole?
Pinterestissä mulla on taulu, jonka nimi on nativity,
koska en keksinyt sille suomenkielellä parempaa nimeä.
Mutta ei selvästi kääntäjäkään?!



Sanan nativity käännös englanti-suomi


Sanaa nativity ei valitettavasti löytynyt. Sana löytyy seuraavilla lähdekielillä:

Sanan nativity määritelmät





Pääasiahan kuitenkin on, että me itsekukin 
saamme tehdä joulustamme
ja joulukoristeistamme
Itsemme, perheemme ja arvojemme näköisen.
Sellaisen mikä meistä tuntuu hyvältä.
Ja ainakin yksi seimiaiheinen koriste meillä on tänä vuonna enemmän. :)


Mä kanssa tietäjäin 

myös joulutähden näin, 
tuon kullan mirhani, 
tuon kiitossuitsuni, 
Hän kaikkensa uhrasi mulle. 

Sun Jeesus kanssasi 
mä vietän jouluni, 
käy seimen lapsonen 
käy jouluvieraaksein 
niin jouluni ei lopu koskaan. 





Maaka

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Isät ja pojat


Viskarilainen tuli eskarista kivojen isäinpäiväkortin ja lahjan kanssa.


Iskän harmaa auto sai hienon
Parkkikiekon


Paketttina toimiva kirje oli hauska
ja hyväämieltä tuova.
Muut kohdat osuivatkin, (paitsi tietty ikä) mutta viimeinen
Golf-maila tuli ihan puskista 😂


Jokunen tovi vierähti myös armeijatouhuja miettien.
Vanhimmalla pojalla on kutsuntalääkäri huomenna
( apua, nyt jo!)
ja paperiin pitäisi olla merkittynä palveluspaikka jne
Tutkittiin sitten vielä yhdessäkin puolustusvoimien sivuja.
En todellakaan tiennyt että koulutusmahdollisuuksia
on niin monia... ja paikkoja.
Valinnanvaikeus vaihtoehdoista vaikka ala olikin selvillä.


Aamu aloitettiin kakulla ja 
otamme sen matkaamme kun suuntaamme
iloitsemaan paapasta ja vaarista,
Jotka saamme vielä seurassamme pitää.

Maaka

perjantai 10. marraskuuta 2017

Tähkäpää




Kuvia poistellessani vastaan tuli joulunjälkeisiä
askartelu/ompelukuvia :D



Keltaisesta trikoosta ompelinpipon,
siihen langasta hiukset.



Olisi saaneet olla vielä pidemmät
 kun letti vei pituutta arvioimaani enemmän.


Huopakukkakorstelut 





Rentouttavaa viikonloppua!

Maaka


maanantai 6. marraskuuta 2017

No se keijujen ovi....

Monta vuotta sitten
Elämää päärynäpuun alla-blogista
mieleen jäi idea pienestä satuovesta.
Rappujen kulmauksessa olisi sille hyvä paikka.
Nythän se olisi muotijätti, joten
kun inspiraatiomuistutuksia tulee monesta suunnasta saa nähdä saanko sen vaikka tehtyä....

Tämä ovi, ei suuria vaatinut,
viittimistä vain että sai seinään.


Lundbytä poistetuista seinästä irto-ovi karmeineen,
lehtikuva ja kakspuoliteippiä.





Voi kun mahtuis itsekin pujahtamaan noihin rantajuhliin!


Talvisten mattomuutosten myötä kutomani maton siirtyivät 
olkkarista yläkertaan puhdas puoli ylöspäin :D
Täällä pysyvänkin paremmin puhtaana.


Tuohonhan se kuuluukin: 
Räsymatto sivustavedettävän viereen.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Maaka




lauantai 4. marraskuuta 2017

Pyhäinpäivänä ja hautajaismuistoja

Veimme tekemäni seppeleet sekä kynttilät
Oskarin, äitini ja anopin haudoille.
Haudat ovat parin rivin sisällä lähes samassa linjassa toisistaan.


Oskarin laskettuaika olisi ollut näin marraskuussa 2007.
Äidin kuolemasta tulee huomenna tasan puoli vuotta.
Keväinen kaunis hautajaispäivä on vain muisto.
Yhdessä isän ja sisaruksen kanssa halusimme järjestää äidille
kauniin juhlan, oli niitä jo äidin kanssakin yhdessä suunniteltu.

Meidän kukkavihkossa oli
neljä erilaista kukkaa ( me tytöt)
ja viittä eri vihreää (pojat)
Värssyn rukoilin yhdessä lasten kanssa
niin kuin äitienpäiväkortit Mamma on....


Mamma on kiva, mamma on hellä,
mamma rakastaa meitä suurella sydämellä.
Sylissään hellästi selkään taputteli,
surussa paijas ja lohdutteli.
Hemmotteli lämpimin leipomuksin,
kantoi Taivaan Isän eteen rukouksin.

Mammaa rakkaudesta, huolenpidosta,
rukouksista kiittäen ja rakkaudella kaivaten.


Meidän sisarusten käydessä laskemassa perhekunnittain,
isän seistessä koko ajan arkun päässä,
kukkavihkoja taustalla soi kanttorin laulamana
Petri Laaksosen
"Ota hänet vastaan"


"Elämää" me osaltamme toimme hautajaisiin.
Pikkupojat olivat aluksi kirkossa kauniisti,
mutta jonkin ajan kuluttua jännistys alkoi purkautua levottomuutena
ja lähdin heidän kanssaan pyhäkoulutilaa kohden,
mutta eräs vieraista ystävällisesti ja ajattelevaisesti 
vinkkasi menevänsä heidän kanssa.
Haudalla otettavaan perhepotretti nuorimmainen 
ei suostunut tulemaan ollenkaan ja A6v työnsin selän taakseni piiloon 
huomatessani hänen vääntelevän naamaansa kuinka sattuu.
Muistojuhlan "Jumalan kämmenellä" laulu 
O L i s i  voinut mennä kauniimminkin...


Muistojuhla, niinkuin siunauskin, rakentui äidin lempilaulujen ympärille,
valoisten ja kauniiden hengellisten laulujen sanomaan.
Äidin viimeiset toivotukset meille läheisille ja ystäville.
Enemmän kuin syntymäpäiväjuhlat, joissa
iloittiin hänen elämästään ja Taivaan Isän johdatuksesta
ja Jeesuksen verenvoimasta elämänsä tiellä.


Oma surutyö on, niin hautajaisissa kuin kesän arjessa,
enemmän mennyt äidin roolissa lasten kanssa asiaa käsitellen
lasten tarpeiden mukaan, mutta alitajunta on työtä tehnyt,
sillä muutaman unen muistan selkeästi, joissa yhdessä olemme olleet.


 



MITÄHÄN PUUHAAVAT TAIVAASSA NYT?

    Mitähän puuhaavat taivaassa nyt?
    Suru ja synti on hellittänyt.
    Rauha vain virtaa, niin sanotaan,
    mutta mitähän puuhaavatkaan?

Muistelen poikaa, ystävääni,
kärsien taittui sun taipaleesi.
Taivaaseen tahdoit tuskista maan,
mitähän puuhailemaan?

    Mitähän puuhaavat taivaassa nyt?
    Suru ja synti on hellittänyt.
    Rauha vain virtaa, niin sanotaan,
    mutta mitähän puuhaavatkaan?

Huolia harteilla painavia,
pelkoa, vihaa ja katkeruutta.
Ne ristien naiset, se ristien mies,
mitähän puuhailevat?

    Mitähän puuhaavat taivaassa nyt?
    Suru ja synti on hellittänyt.
    Rauha vain virtaa, niin sanotaan,
    mutta mitähän puuhaavatkaan?

Joidenkin taudit ei totelleetkaan
tohtorin veistä, ei rohtoja maan.
Loppu on loppu, ja alkua vaan.
Mitähän puuhaavatkaan?

    Mitähän puuhaavat taivaassa nyt?
    Suru ja synti on hellittänyt.
    Rauha vain virtaa, niin sanotaan,
    mutta mitähän puuhaavatkaan?

On köyhät, hiljaiset, ryöväritkin
ja kaikista viimeiset vihdoinkin,
kyyneleet poskille kun kuivuvat.
Mitähän puuhailevat?

    Mitähän puuhaavat taivaassa nyt?
    Suru ja synti on hellittänyt.
    Rauha vain virtaa, niin sanotaan,
    mutta mitähän puuhaavatkaan?

Jukka Leppilampi, Maria Ylipää


Taivaassa rakkaamme juhlivat varmasti 
kymppisynttäreitä!

Maaka