tiistai 18. huhtikuuta 2017

Keittiö murheita


Kesällä tulee 12 vuotta täyteen meillä tässä kodissa.
Pientä pintarempaa ja muutoksia on tehty siellä, täällä.
Omaksi iloksi tai "pakon sanelemana".

Nyt pitäis tehdä jotain keittiössä
Tässä nurkassa
Joka on josku 5,5v sitten täyttänyt tältä

Sittemminhän me ollaan tuo pyöristys poistettu,
pari laatikostoa ja saareke tilalle.

Murhetta keittiöön tuo nyt se että
varsinkaan kesällä kun jääkaappia availlaan usein
se ei ehdi haihduttaa vettä takaa sitä vauhtia pois vaan vesi tulee ylitse.
Okey sielä on se muovialusta,
jonka pitäisi tuoda vesi kaapin eteen. Mutta ei!
Lattiassa on jostain syystä tuossa kohtaa kaatoa niin 
että vesi menee heti vasemmasta nurkasta 
alusta viertä ja saumaakin pitkin kaapin alle tai 
Ei edes niin pitkälle vaan vain listan ja sokkelolevyn kohtaan.

Ja nehän turpoa ja on vaihdettu pari kertaa.

Nyt ne on ollut pari kuukautta pois
 ja ollaan pyöritelty uutta ratkaisua.
Mutta kun aika ei riitä oikein edes haaveiltuun ja suunnitteluun 
niin ei toteutuskaan ole todellakaan edennyt.
Sitten vielä kulmasaranakin sanoi työsuhteensa irti
eikä olla uutta yritettykään hommata, jos me jotain muutosta tehtäis...

Surkea tilanne on nyt siis tämä :/
Arjen kaaoksen keskellä.


Jääkaapin ala suojakin on sanonut työsuhteensa irti... :/


Ei tullut eurijackpotillakasn mitään vaikka kokeiltiin ;D
Olis saanut ostaa uudet jääkaapin ja pakastimen ja lieden!
Vasen etulevy ei keraamisesta liedestä oikein toimi,
se iso johon sopii paistin pannu...
Paitsi klassikko; nyrkinisku, saa se pelittämään,
mutta lämpöä ei pidä juuri säädellä tai saa paukutella taas uudelleen! 
On sitä nyt pian puoli vuotta kuitenkin taottu ja pärjätty. :D

No viimeisin ideamme on että kylmälaitteet siirrettäisiin ikkuna seinälle. 
Pakastin nurkkaan, sitä kun harvemmin tarvitaan
Saarekkeen rakoon viereinen laatikosto ja kaappi 
kulmakaapin ovilla.
Saatais tuo epämääräistä tavaraa puoleensa 
vetävä pimeä nurkkakin pois!
Mihin ne sitte mahtaa kertyä?!?

Kylmälaitteiden tilalle vitriinikaapeista tällänen.
Yläosaan toiseenkin lasiovi tiskikoneen päältä.
Viereisestä laatikostosta nuo pikkulaatikot.
(Mies ei oikein lämmennyt sille rakentelulle)


Mutta tuo alaosa ei ole oikein vielä ideoitunut.
Yläosan kaapit olisi 120cm leveät.
(Pakastimeen jäis väliä 80cm)
Mutta ala puolelle tarkoitettu saareke on vain 90cm
Kiinteä taso sivuinen siihen olis tarkoitus tehdä.
Paneelia siihen ehdotteli...
En mä tie.... se on sitten ruma sisäpuolelta.

Tietty jos sen vuoraisi paneelilla sisäpuoleltakin, 
kun väljyyttä on vaikka kuinka paljon... mmm.


Ideoita, ideakuvia, -linkkejä otan mielelläni vastaan.
Ja omia kauhukertomuksia vertaistueksi! ;)
Toteuttamattakin jääneet ideat ja vaihtoehdot vahvistavat 
aina kuitenkin omaa näkemystä ja ideaa toimivuudesta!

Mutta menen jatkamaan aloittamaani pakastimen sulatusta.


Kolme kertaa vuodes tämän joutuu tekemään, 
Ja nyt tais viime kerrasta vierähtää liian pitkäkin aika jo!
Tai sulanut se nyt sopivasti on
eli pyyhkimistä ja kuivaamista sisältä ja ulkoa, 
alta ja päältä, takaa ja lattialta. Vettä joka paikas.
Samalla se jääkaapin vesisäilyön tyhjyys.

Olisin aloittanut jo samalla koko höskän purkamisen, mutta isännys 
ei töihin soittaessani suostunut ajatukseen...
Saa nähdä otetaanko urakaksi ennen Esikon valmistujaisiin,
 jotka on kolmen viikon päästä
vai viekö muut nykyiset ja yllättävät ja tulevat puuhat ajan.

Mutta kyllä siitä varmaan ihan hyvä tulee ja mieltä piristävä
Jahka valmiiksi saadaan.
Toisaalta kaikki on parempaa kuin nykyinen retajava tilanne! 

Maaka





sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Huovuttamalla



Kun halvalla sai niin pakkohan niitä oli ostaa.
Kolme 4 styroksmunanpussia eurolla.
Ja itseasiassa kuin tilauksesta sillä idean olin saanut edellispäivänä.



Kotoa löytyi huovutusvillaa ennestään.
Neulalla tökkimisen sijaan 
saippualeikkiä.



Tein alkukastelun ja sitten pyörittely onnistui pienimmältäkin.
Lämpimällä ja kuumalla vetelä läträäminen on aina kivaa!




Pääsiäisaskartelua pääsiäisen kunniaksi.



Vielä jäi yksi satsi munia...
Ne vois koristella jotenkin toisin,
vaikka huomenna tai ens pääsiäisenä!?

Meillä on juhlapyhien sijaan 
pikemminkin sairastupa meininki:
yskimistä, niistämisen ja huilailua.
Oleilua oman hän kesken...
Ei itseasiassa yhtään hullumpaa..

Saisinkohan joitain houkuteltua "pikaiseen" peliin 
lapsuuden lempipelini ääressä? 



Hyvää pääsiäistä lukijani!
Maaka





tiistai 4. huhtikuuta 2017

Tapettiaskarteluja


Tein tämän oksan tyttöjen huoneen seinälle, heidän toiveestaan,
 jo viime kesänä.
Sen jälkeen kun oltiin Esikon kanssa askarreltu
tämä seinä asuntovaunuun.
Tai itseasiassa toivoivat puuta, mutta Pinterestistä löytyi idea oksaan, 
joka toimisi paremmin vinossa katossa.



Poikien huoneen lautatapettin jänistä oksa
ja tyttöjen huoneen tapetista ja mallipaloista lehdet.
Liisterillä liimailin, niin saa helpommin pois kun kyllästyy.









Maaka

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Turkoosi tilkkutäkki


Kahden tilkkutäkin palat on jo ainakin 3 vuotta olleet lipaston laatikos.
Toisen palat kasaan ommeltua.



Ompelupiirin teollisuuskone ja vähenevät kerrat saivat 
kaivamaan tilkut esille.
Peitossa piti alunperin tulla lähes samanlaiset,
mutta päädyin suurentamaan niitä ja otin valmiista paloista
rivit pituuteen ja leveyteen. 


Ne kankaat oli siinä, mutta kaapista löytyi muita sopivia.
Sinisiksakraitainen ja vaalealla pohjalla oleva ympyräkuosi.
Toinen on pinkimpi ja tämä sinisempi.

Toisen tikkaus on vielä kesken,
mutta ens viikolla tytöt voivat sitten päättää 
omansa.






Kevättä ja kesää nämä tilkkikset ainakin julistavat :)

Maaka

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Esikko maailmalle


Jälleen kerran saattoi todeta
että sille on tarkoituksensa
miksi teinit ovat niin ärsyttäviä,
että mielessään puhisee:
"Muuttais jo pois kotoa!"



"Se on niinkuin pehmeä lasku?"
Joku meinas kun kuuli että Esikko lähtee 6 viikoksi työssäoppimisen.
No aika on kyllä lyhyt, 
mutta kun suuntana oli Etelä-Italia ja Nicotera,
Ei se kovin pehmeältä laskusta tuntunut kun lähdön hetki koitti.


Amiksen ja sisustuslinjan kauttakin pääsee näkemään maailmaa.
Luokkakaverin kanssa hakemusta sisään.
Kansainvälisen vaihdon kautta stipendi, jolla sai hankittua
matkat, asunnon ja vielä hieman rahaa elämiseenkin.
"Onhan se mahdollisuus jota emme kykene sulle ikinä tarjoamaan,"
rohkaisimme, yllyttimme?
ja rukoilemme johdatusta oven avautua tai sulkeutua.



Ensimmäiset päivät ja viikko oli hankalaa ja raskasta
"Ei olisi saanut antaa sun yllyttää mua tähän!"
Onneksi on WA minkä kauttaviestiä ja soittaa ja purkaa tuntojaan.
Kuuntelin, rohkaisin ja rukoilin 
ristiriitaisena ja avuttomana itsekin.
Maitojunalla paluuta ei kuitenkaan pitänyt vaihtoehtona.
Se että sai rauhassa ja luvan kanssa purkaa tuntojaan 
auttoi kun kaikki oli outoa ja uutta.


Kolme viikkoa on nyt takana pikkuisessa kaupungissa
vuorenrinteellä meren rannalla.
Elo ja olo on löytänyt pikkuhiljaa rytminsä.


Kivipölyn lakaisua, verkkoaidan sitomista,
mutta myös tasoittamista ja maalaamista....
Mitä nyt remppa ja rakennustyömaalta löytyy.



Mitään englannin kielen taitureita ei kumpikaan tytöistä ole,
Eikä pomokaan, työkavereista puhumattakaan
Mutta onneksi toimisto ja yhdyshenkilö ovat lähellä.


Vastuu, jaettuna, omasta asunnosta, viihtyvyydestä,
pyykin pesusta joka päiväiseen ruuanlaittoon jne
sekä monista eteentulevista asioista ja ongelmista,
 tervettä ja tervetullutta kasvamista
ja varmasti Esikko itsekin voi todeta reissun jälkeen itsestään:


Olet rohkeampi kuin uskot,
Vahvempi kuin luulet
Ja älykkäämpi kuin tiedät.
Risto Reipas


Viikonloppuina ovat päiväseltään tutustuneet lähiseudun junalla matkustaen.
Tropeasta saimme nähtäväksi upeita rantakuvia.


Ja tänään suuntasivat toistamiseen aamutuimaan
Reggio di Calabriaan,
shoppailemaan, 
Nikoterasta ei kuulemma juuri pientä kulmakauppaa kummempaa löydy,
ja muutenkin tutkimus retkelle.


Ens viikon loppuun ovat suunnitelleet ja varanneet Rooman reissun
Sitä ei kaiketi voisi olla tekemättäkään,
jättää mahdollisuutta käyttämättä
helposti ja edullisesti kun nyt on mahdollista.
Venetsia on harmi kyllä liian pitkän matkan päässä.


Etelä-Italian tai ainakin Nicoteran
ankeammat, kauniimmat ja idyllisimmät puolet 
jonkin verran ainakin aukeavat kuuden viikon aikana.
Kaverin työkengätkin pöllittiin rapuilta.



Lämpimämpiä säitä ja uimareissulle
toivon heille loppuviikoiksi.
Onneksi viikonloppuina on ollut hieman paremmat sää retkeillä,
vaikka arkena onkin satanut, ollut harmaata ja koleaa.



Ja kyllä se ikävä alun kannustamisen ja jännittämisen jälkeen on alkanut täällä 
kotonakin kalvamaan. Puoliväli saavutettu, 
loppuun ei enää mahdukaan kuin 10 työpäivää.


Maaka












torstai 23. helmikuuta 2017

50centin tuoli

Tämä tuoli kuuluu viime keväiseen
kirpparikärrylliseemme.
Vanhaa asuinkäytössä ollutta vanhaa koulua tyhjättiin,
tarjoa ja vie pois mentaliteetilla.
Nämä pöydät ja tuoli olenkin jo ennemmin esitellyt.
Joku pöytä ja lipasto odottaa esittelyynkin vielä 😃
Joitain astioita lähti myös matkaan ja käyttöön.
Onneksi vävyn alku sattui paikalle peräkärryyn kanssa!
Ei me nyt muuten mutta Esikolle entisöimis töitä kouluun...

Olimmekohan pakanneet jo tavaramme 
ja teimme vielä viimeisen kierroksen 
kovasti tunnin aikana tyhjentyneessä koulussa.

Yhdessä huoneessa oli kirjoja laatikoissa
penkkien ja pulpettien päällä.

Jonkun laatikon alla oli käsinojallinen tuoli.
"Sopiiko tuo sen toisen kaveriksi?" ehdotin.
"Ei.se on aivan kauhia!"
"Jos (sä) verhoilis iloisen kuosisella kankaalla?"
"Ei. Se on liian ruma!"
No olihan se ei mikään siromalliltaan
ja mustanruskea vinoraitaplyyshi pinnassa.

Käteistä oli enää yks isompi seteli eikä sitä viittinyt rikkoa,
mutta vävynalku tuli taas apuihin,
hänellä oli 50centiä.
Ainahan sitä voi tarjota?!?
Ja kaupat tuli.

Jossain kohtaa kesää revin ällöt kankaat ja pehmusteet pois.
Ja tammikuussa Esikko vei tuolin kouluun.
Koska selkänojan kangasta ei niin helpolla vaihdakkaan kuin istuinta
päätin että tässä kohtaa puuvillakangasta sijaan 
valkoinen keinonahka olosi helpommin puhtaana pidettävä.
Valkoiseksi maalailun sijaista runkokin voisi jäädä entiselleen.




Ja tämmönen tuoli sieltä kotiutui:
Takaosaan oli tullut lisäksi lverhoiltulevy "koristenauloineen"
ja käsinojien tikkuisia kulumia tytär oli hionut ja lakannut sileiksi.




Paria tuoleista ei tullut, mutta järjestyskin oli jo eri
ja nyt siirsin penkin peilin edestä olkkariin 
Ja uuden tuolin eteisaulaan senkin kaveriksi.


Jonkun euron verhoiluvärkit toivat lisä hintaan,
mutta noi periaattees ei hullumpi 50centin tuoliksi?

Neidistä on tullut kätevä verhoilija,
omituisen muotoiset jakkarat ja 
mönkänpenkit ovat saaneet uudet nahat kauniisti pintaansa.
Harmi että koulu loppuun kohta...
tv-huoneen sohvat olis saanut verhoilla uudelleen.
Huomenna hänellä alkaa 6vkon työssäoppimisen jakso,
mutta siitä joudunkin tekemään mietteineni ihan oman postauksen...

Maaka


maanantai 20. helmikuuta 2017

Trikoita ja vanhoja lakanoita


Samoilla puilla jatkoin perään toisenkin maton.
Tämä on jo sitten ainakin puoliksi räsymatto.
Samoja trikookuteita sekä lisäksi vanhoista lakanoista repimiäni kuteita.
Valkoisia lakanoita ja mudanruskeiksi pesukoneessa värjäämiäni lakanoita.


Koitin sekoittaa lakanaa ja joustavaa trikoota tasaisesti.
Ja eri värejä samaten.


Puolesta välistä tämä onkin peilikuva. 
Näppäilin tehdessäni kuvia, joten toinen puoliska olikin nopea tehdä kun
enää ei tarvinnut/saanut suunnitella kuvioita ja raitoja.



Hauskan monipuolisia kuvioita kahdella polkusellakin vain saa. :)


En tykkää hapsuista, 
joten sidoin päät lopuksi tommoseksi punokseksi(?)
Jonkin verran lakanan lankoja saisi vielä siistiä.


Matto löysi paikkansa ruokapöydän vierestä 
ympäri pyörähtäneessä olkkariruokatila järjestyksestä.


Huomenna viimeistään taas räsymattoa paukuttamaan,
välitöinä jatkan samoilla puilla leikkimökkiin pikkumaata,
odotellessani pääsyä varsinaiseen haaveeseeni:
Ruusukassidos luonnonvalkoisella loimella :)

Maaka